Polykriisien aikakausi korostaa rakennetun ympäristön resilienssin ja huoltovarmuuden merkitystä 

Marianna Kotilainen ja Sini Saarimaa kirjoittavat Ilmiöverkoston asiantuntijablogissaan, että nykyisten tarpeiden lisäksi rakennetun ympäristön on oltava joustava tulevaisuuden muutoksille ja epävarmuuksille.

Elämme epävarmuuksien ja yllätysten aikaa, jossa monenlaiset kriisit, kuten ilmastonmuutos ja luontokato, geopoliittiset jännitteet ja sodat, demokratian heikkeneminen ja sosiaalinen eriarvoistuminen asettavat uusia vaatimuksia rakennetulle ympäristölle. Tämä aika, jota luonnehditaan polykriisien aikakaudeksi (mm. World Economic Forum), luo painetta rakennetun ympäristön sopeutumiskyvylle ja osoittaa, että nykyisten tarpeiden lisäksi rakennetun ympäristön on oltava joustava tulevaisuuden muutoksille ja epävarmuuksille. Rakennetun ympäristön pysyvyys, pitkäikäisyys ja paikkasidonnaisuus korostavat, että siihen liittyvät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. 

Kuten edellisistä Ilmiöverkoston blogikirjoituksistamme on ilmennyt, tulevaisuuden haasteisiin valmistautuminen edellyttää siirtymistä kokonaisvaltaiseen kestävyyteen, vastuullisuuteen ja kiertotalouteen. Kuitenkin näiden muutossuuntien toteuttamisen perustana on rakennetun ympäristön huoltovarmuus ja resilienssi – rakennetun ympäristön kyky varautua mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä sietää, mukautua ja selviytyä erilaisista muutoksista.  

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen nostaa rakennetun ympäristön ylläpidon ja huollon merkitystä

Kysyttäessä 160 suomalaisen KIRA-alan asiantuntijan näkemyksiä alaa muuttavista ilmiöistä huoltovarmuuden ja resilienssin teemaan liittyen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen nousi selvästi keskeisimmäksi aiheeksi. Lisääntyvät sateet, kosteusrasitus, hulevesienhallinta sekä helleaallot herättävät erityisen paljon huolta asiantuntijoissa:  

”Rakennusten kestävyys joutuu/on jo joutunut koetukselle, kun sääolosuhteet ovat muuttuneet hankalammiksi. Ilmiön vakavuutta ei välttämättä ole vielä täysin ymmärretty ja on olemassa riski, että meillä rakennetaan vieläkin sellaisia rakennuksia, joiden rakenteet ovat tulevaisuudessa riskialttiita. Tämän osalta olisi tärkeää tehdä tutkimusta ja kehittää alaa.” 
Asiantuntijapaneelin jäsen 

Rakennuskannan sopeutumiskyky muuttuvaan ilmastoon on keskeinen osa huoltovarmuutta ja resilienssiä, koska se vaikuttaa suoraan rakennetun ympäristön käyttöikään, turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Pitkäikäisyyden vaade yhdessä ilmastonmuutoksen tuoman säärasituksen kanssa korostaa tarvetta rakennetun ympäristön säännölliselle huoltamiselle ja ennakoivalle kunnossapidolle. Asiantuntijapaneeli painottaakin, että kiinteistöjen huoltoon ja ylläpitoon tarvittavat osaamisvaatimukset tulevat kasvamaan.

”Huoltovarmuutta on kasvatettava ylipäätään huollon osaamistason kasvattamisella” Asiantuntijapaneelin jäsen 

Huoltovarmuus ei rajoitu siis vain rakenteiden ja järjestelmien teknisiin kysymyksiin, vaan vaatii myös osaamisen kehittämistä ja erityisesti kunnossapidon prosessien uudistamista. 

Lisäksi monet asiantuntijat nostivat esiin, että perinteisten, tunnettujen ja yksinkertaisten rakenne- ja materiaaliratkaisujen käyttö olisi hyödyllistä rakennusten pitkäikäisyyden ja huoltovarmuuden kannalta. Rakentamisen monimutkaistumisen sekä uusien materiaalien ja teknologioiden jatkuvan kehityksen nähtiin toki tarjoavan kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta samalla niiden koettiin tuovan mukanaan mahdollisia riskejä. Vaikka materiaalien ja rakenteiden kehitys vie alaa eteenpäin, se saattaa myös tehdä ratkaisuista haavoittuvampia ja vaikeammin huollettavia sekä ylläpidettäviä pitkällä aikavälillä.    

”Ennakoitavat ja luotettavat, hyviksi todetut ratkaisut uusien viritysten sijaan. Teknologia ei ole ratkaisu kaikkeen, vaan näen resilienssin nimenomaan varmuusnäkökulmasta: mitä jos teknologia ei toimi, miten sitten pärjäämme?” 
Asiantuntijapaneelin jäsen 

Tämä nostaa esiin tarpeen löytää tasapaino niin sanottujen aktiivisten ja passiivisten ratkaisujen kesken. Aktiivisilla ratkaisuilla tarkoitetaan teknologisia järjestelmiä ja prosesseja, jotka vaativat esimerkiksi jatkuvaa energian syöttöä tai verkkoyhteyttä toimiakseen. Esimerkkejä tästä ovat koneellinen ilmanvaihto, automaattiset valaistusjärjestelmät sekä älykkäät lukitusratkaisut. Passiiviset ratkaisut ovat taas sellaisia, jotka eivät ole riippuvaisia verkosta tai sähköstä. Tähän liittyy esimerkiksi rakennuksen muotoilu sellaiseksi, että se hyödyntää laajasti luonnonvalaistusta, ja että rakennus on rakenteellisilta ratkaisuiltaan mahdollisimman energiatehokas. 

Vaikka aktiiviset ratkaisut voivat tarjota korkean suorituskyvyn ja mukautuvuuden, ne voivat myös lisätä huoltokustannuksia ja tehdä rakennuksista haavoittuvampia häiriötilanteissa, kuten sähkökatkojen aikana. 

Vihreä infrastruktuuri toimii puskurina monia kriisejä vastaan

Eräs asiantuntijapaneelin laajasti esille nostamista aiheista on vihreä infrastruktuuri ja sen tarjoamat mahdollisuudet, jotka nousevat keskeiseksi, kun tarkastellaan rakennetun ympäristön huoltovarmuutta ja resilienssiä. Vihreä infrastruktuuri toimii niin ilmastonmuutoksen hillitsijänä hiilensidonnan kautta kuin auttaa sopeutumaan muuttuvan ilmaston haasteisiin esimerkiksi hulevesien hallinnalla ja lievittämällä helleaaltojen vaikutuksia. Se ei ainoastaan paranna rakennetun ympäristön kestävyyttä kamppaillen ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan, vaan lisää myös ihmisten hyvinvointia ja viihtyisyyttä esimerkiksi tukemalla lihasvoimalla liikkumista. 

“Hyvinvoiva, monimuotoinen luonto on resilientti ja ihmisen puskuri monia uhkia vastaan” 
Asiantuntijapaneelin jäsen 

Asiantuntijat painottavat, että luonnon ja rakennetun ympäristön tasapainoinen yhteensovittaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voimme luoda tulevaisuuden kaupunkeja ja yhteisöjä, jotka kestävät niin ilmastonmuutoksen kuin muutkin haasteet.

“Luonto opitaan näkemään ihmisen ja omaisuutemme puolustajana, ei vastustajana.” 
Asiantuntijapaneelin jäsen 

Ilmiöt linkittyvät laajasti toisiinsa

Edellä mainittujen ilmiöiden lisäksi asiantuntijapaneelin jäsenet nostivat esiin myös muita tärkeitä muutosilmiöitä, kuten turvallisuuteen liittyvän kriisinsietokyvyn häiriötilanteissa, joka liittyy sekä kyberympäristöihin että fyysisiin ympäristöihin. Lisäksi asiantuntijat painottivat, että kaiken resilienssin lähtökohtana on se, että rakennettu ympäristö olisi joustava suhteessa erilaisiin käyttötarkoituksiin, mikä on ilmiönä noussut esille myös muissa Ilmiöverkoston blogeissamme. 

“Muutoksia on mahdotonta ennustaa, joten rakennuskannan ja kaupunkisuunnittelun joustavuus on ensisijainen keino vastata suuriin muutoksiin.” 
Asiantuntijapaneelin jäsen 

Kaiken kaikkiaan alan tulevaisuutta muokkaavat ilmiöt ovat laajasti verkottuneita toisiinsa sekä globaaleihin ajureihin. Esimerkiksi rakennuksen huollettavuus edistää suoraan kiertotalouden edistämistä rakennetussa ympäristössä, sillä se auttaa säilyttämään rakennusmateriaalit ja -osat hyväkuntoisina, mikä taas helpottaa esimerkiksi niiden uudelleenkäyttöä. 

Jatkamme nostoja alan muutosilmiöistä Ilmiöverkoston seuraavissa blogikirjoituksissa. Seuraavassa blogissa sukellamme osallisuuden teemoihin ja esittelemme asiantuntijoiden esiin nostamia aiheita, jotka tukevat käyttäjien hyvinvointia rakennetussa ympäristössä. 


Linkit ja tausta-aineisto

Huoltovarmuuskeskuksen mukaan huoltovarmuus tarkoittaa varautumista kriiseihin ja häiriötilanteisiin turvaamalla elintärkeät toiminnot. ISO-standardin (22370:2020) mukaan resilienssi tarkoittaa kykyä sopeutua ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin. 


Ilmiöverkoston asiantuntijablogit

Marianna Kotilainen
Marianna Kotilainen
Projektitutkija
Rakennustietosäätiö RTS
Sini Saarimaa
Sini Saarimaa
Tutkimusjohtaja, innovaatiotoiminta
Rakennustietosäätiö RTS

Oliko sisältö hyvä?

Timanttia 0
Mahtava 0
Neutraali 0
Pettymys 0


Luotettavalla tiedolla mahdollistamme kestävästi rakennetun ympäristön