Rakennustietosäätiön tapahtuma ”Rakennuksen ja sen osien pitkäikäisyyttä tukevat elinkaariominaisuudet” kokosi 31. tammikuuta yhteen alan asiantuntijoita ja aiheesta kiinnostuneita keskustelemaan rakennetun ympäristön kiertotalouden konkreettisista toimenpiteistä. Tapahtumassa keskityttiin erityisesti rakennusten säilyvyyteen, joustavuuteen ja uudelleenkäytettävyyteen.
Tapahtuman käynnisti Harri Hakaste (ympäristöministeriö) puheenvuorollaan siitä, miten rakennusten elinkaariominaisuudet on huomioitu osana uutta rakentamislakia. Tämän jälkeen osallistujille esitettiin esimerkkejä ja näkökulmia siitä, miten rakennusten elinkaariominaisuudet voivat tukea kestävämpää rakentamista.
Säilyvyys rakennetussa ympäristössä
Mikko Koskivuori (AFRY Suomi Oy) kertoi säilyvyyden merkityksestä rakennetussa ympäristössä. Säilyvyys kattaa sekä teknisen kestävyyden että kunnossapidettävyyden ja se varmistaa pitkäikäisyyden samalla, kun vähentää tarvetta kalliille korjauksille. Säilyvyyden osalta ympäristön rasitustekijät, kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään vaihtelut ja ulkovaippa-rakenteiden vikasietoisuus, ovat otettava huomioon. Myös rakennuksen käytön aiheuttamat rasitukset vaikuttavat säilyvyyteen merkittävästi.
Järjestelmien vikaantumisen ennakointi ja vahinkotilanteiden hallinta ovat oleellisia rakennusten pitkäikäisyyden kannalta. Esimerkiksi vuotovahinkojen ehkäiseminen ja niiden haitallisten vaikutusten rajoittaminen voivat merkittävästi vähentää korjaustarpeita. Myös kriittisten kohteiden, kuten ikkunaliittymien ja talotekniikan putkistojen, helppo huollettavuus ja saavutettavuus parantavat rakennuksen säilyvyyttä pitkällä aikavälillä,
kertoi Mikko Koskivuori
Helppo korjattavuus, kuten purkutöiden minimointi, vaihdettavuus ja järjestelmien vakiointi, tukee rakennusten elinkaaren hallintaa ja resurssitehokkuutta. Ongelmaksi voi muodostua riskienhallinnan resurssit ja kustannukset, sillä ei ole tarkoituksenmukaista varautua kaikkiin mahdollisiin riskeihin järeimmin mahdollisin toimin. Välittömien kustannusten ohella tulee arvioida vaikutuksia rakennuksen käyttökustannuksiin sekä sen arvon ja käytettävyyden säilymiseen pitkällä aikavälillä.
Tapahtumaan osallistujat arvioivat, että säilyvyyden periaatteita voidaan soveltaa rakennushankkeisiin kohtuullisesti. Osallistujat antoivat sen käytäntöön sovellettavuudesta arvosanan 2.9 asteikolla 1–5 (1 = sovellettavuus on mahdoton tehtävä, 5 = sovellettavuus on helppoa).
Ongelmana säilyvyyden soveltamisessa käytäntöön aiheuttaa se, että säilyvyyttä ja sen lukuisia ala-aiheita ei aina käsitellä riittävästi tavoitteissa ja suunnittelukriteerinä, vaan sen odotetaan toteutuvan osana rakentamisprosessia ilman erityistä huomioita. Tavoitteiden epämääräisyys ja niiden puutteellinen määrittely voivat johtaa siihen, että säilyvyyttä tukevia ratkaisuja ei muisteta, osata tai pystytä soveltamaan järjestelmällisesti käytäntöön.
Joustavuus rakennetussa ympäristössä
Sini Saarimaa (RTS), Leif Lindegren (RTS) ja Timo Heikkilä (AFRY) nostivat esiin joustavuuden merkityksen rakentamisessa. Rakennusten käyttö muuttuu yhteiskunnassa nopeammin, kuin rakennuskanta uusiutuu, minkä vuoksi joustavuus on tärkeä elinkaariominaisuus. Joustavuus mahdollistaa rakennusten mukautumisen muuttuviin tarpeisiin.
Vaikka rakennetulla ympäristöllä olisi joustavuuspotentiaalia, tämä potentiaali tukee vähähiilisyyden tavoitteita vasta silloin, kun se otetaan aktiivisesti käyttöön rakennuksen pitkää käyttöikää edistäen ja purkamista estäen. Tämäkin korostaa elinkaariominaisuuksien tiivistä keskinäistä yhteyttä.
Vaikka joustavuus usein käsitetään tilan ja sen käytön mukautuvuutena, se kattaa lukuisia erilaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia suunnittelussa. Joustavuus esitettiin asteikkona, jossa toisessa päässä ovat monikäyttöisyyteen perustuvat ratkaisut, joita loppukäyttäjät voivat hyödyntää sellaisenaan. Toisessa päässä ovat muunneltavuuteen perustuvat ratkaisut.
Muunneltavuus vaatii rakennuksen elinkaaren aikana (ratkaisusta riippuen) enemmän tai vähemmän resursseja, osaamista, rahaa sekä rakenne- ja taloteknisiä muutoksia. Asteikon keskellä on ratkaisumalleja, joissa vaaditaan vähän ja/tai vain tarkkaan kohdennettuja rakenne- ja taloteknisiä muutoksia, mutta jotka tarjoavat kuitenkin käyttäjälle merkittäviä tilan muutosmahdollisuuksia. On keskeistä tunnistaa jo suunnitteluvaiheessa rakennuksen todennäköiset käyttötarpeiden muutokset ja lähteä määrittämään kohdekohtaisia joustavuustavoitteita sen pohjalta.
”Joustavuuden toteuttaminen vaatii merkittävää yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden, arkkitehtien, rakennesuunnittelijoiden ja talotekniikan suunnittelijoiden välillä,
korostivat Leif Lindegren ja Timo Heikkilä.
Joustavuuden käytännön soveltamisen mahdollisuudet arvioitiin positiivisesti, ja sen käytäntöön sovellettavuuden haasteellisuus sai osallistujilta arvosanan 3,6 asteikolla 1–5 (1 = sovellettavuus on mahdoton tehtävä, 5 = sovellettavuus on helppoa). Aikaisemmassa elinkaariominaisuuksiin syventyneessä asiantuntijatyöpajassa rakennushankkeiden kiireen, kustannuspaineiden ja polkuriippuvuuden nähtiin asettavan merkittäviä haasteita joustavuuden huomioimiselle ja toteuttamiselle käytännössä.
Purettavaksi suunnittelu ja uudelleenkäyttö
Tuomo Joensuu (Tampereen yliopisto) esitteli purettavaksi suunnittelun periaatteita ja mahdollisuuksia. Purettavaksi suunnittelu tukee udelleenkäytettävyyden mahdollisuutta, joka vähentää rakennusjätteen määrää ja luonnonvarojen kulutusta.
Joensuun mukaan nykyisten betonielementtirakennusten sarjatuotettavuus ja uudelleenkäytettävyys ovat heikolla tasolla. Uudelleenkäytettävän rakennusjärjestelmän yksinkertaisuus ja standardointi edistävät elementtien sarjatuotettavuutta, mikä voi tuoda rakennuskustannuksiin säästöjä jo ensimmäisellä rakennuskerralla.
Eräs purettavaksi suunnittelun keskeinen tavoite on järjestelmien ja komponenttien riippumattomuus toisistaan. Tällöin rakennusjärjestelmä jaetaan tehtävänsä tai käyttöikänsä perusteella toisistaan erillisiin vyöhykkeisiin, mikä tukee myös muita elinkaariominaisuuksia, kuten joustavuutta ja säilyvyyttä.
Uudelleenkäytön houkuttelevuutta, yhteen toimivuutta ja esivalmistusta voidaan edistää käyttämällä suunnittelussa vakioituja mittoja, liitoksia ja moduuleita. Tapahtumassa esiteltiin tästä esimerkkejä, ja EKAT-hankkeessa toteutettava koekohde on jo näyttänyt toteen se, ettei vakioinnin lisääminen ole haastanut laadukasta ja joustavuusominaisuuksia korostavaa tilasuunnittelua, päin vastoin.
Jotta rakennusosien uudelleenkäyttö olisi sujuvaa ja tehokasta, käsittelyvaiheen purkamisessa on oltava mahdollisimman jouheva, eikä sen tule tarpeettomasti hidastaa prosessia. Tämä koskee niin komponenttien irrottamista, siirtämistä, korjaamista kuin uudelleenasentamistakin. Purettavaksi suunnittelun ratkaisuissa tulisi huomioida esimerkiksi uudelleenkäytettävät nostoelimet, jotka helpottavat osien siirtämistä ja käsittelyä. Lisäksi komponenttien koko ja paino on suunniteltava siten, että niiden käsittely onnistuu saatavilla olevilla menetelmillä ja kalustolla.
Purettavaksi suunnittelun soveltamisen käytäntöön nähtiin olevan säilyvyyden kanssa samaa luokkaa, arvosana 2.8 asteikolla 1–5 (1 = sovellettavuus on mahdoton tehtävä, 5 = sovellettavuus on helppoa). Elinkaariominaisuuksia käsittelevässä asiantuntijatyöpajassa haasteeksi koettiin se, että hyöty rakennuttajalle on vaikeasti hahmotettavissa. Lisäksi purettavaksi suunnittelun toteuttaminen, ja siihen liittyvien vakiomitoitusten ja standardoinnin käyttöönotto saattaa arveluttaa osaa KIRA-alan toimijoita.
Purettavaksi suunnittelun käsite saattaa herättää mielikuvan laadun tai kestävyyden kompromissista, mutta tästä ei ole kyse. Tästä syystä ehdotamme käsitteen ’uudelleenkäytettäväksi suunnittelu’ käyttöä, sillä tavoitteena ei ole suinkaan tinkiä laadusta, vaan varmistaa, että laadukkaat osat ja materiaalit säilyttävät arvonsa pitkällä aikavälillä
Tuomo Joensuu täsmentää.
Tallenne tapahtumasta
